23.2.2011

Ihanaa retroa


Virkkasin Attic24:n isoäidinraitojen ohjeella (tai enemmänkin reseptillä) tällaisen retrovärityksisen pikkupeiton, jolla on kokoa toistaiseksi n. 100 x 120 cm. Epäilen, että ensimmäisen kastelun yhteydessä peitto hujahtaa vähän isommaksi, mutta eipä tuo haittaa.

Olen joskus sulovileeni-kohtauksessa ostanut erittäin edullista Boston-nimistä lankaa, joka on paksua ja muuten mukavaa, mutta yäks niin ruman ruskeaa. Tuota lankaa löysin paksulankalaatikostani vielä neljä kerää ja kun yritin pohtia, mitä niistä saisi aikaan, löysin harhaileva silmäni myös tummanruskeaa ja oranssia Cool Flammea sekä kasan muitakin paksuja ja ohuempiakin jämälankoja, ja siitähän se mopo sitten lähti keulimaan. Kun peitto lähti vauhdilla liikkeelle, niin eiväthän siinä jämälangatkaan enää piisanneet, vaan upottelin tuonne suruttomasti myös yksittäisiä lankakeriä kuten Novitan Ainoa ja Isoveljeä sekä seiskaveikan jämiä. Ja kuulkaas, kyllä on taas jämälangat vähenneet ja orvot, yksinäiset lankakerät löytäneet kotinsa, nih!

Tästä tulikin niin silmääni hivelevän retro väritykseltään, että taidan vielä harkita pari kertaa vienkö sitä ollenkaan autoon, kuten alunperin olin ajatellut. Mikä taas tarkoittaisi sitä, että jostain olisi löydettävä vielä lisää ja rumempia lankoja toista pikkupeittoa varten, jos ylipäätään aion sinne autoon jonkinlaisen peittotekeleen saada... =)

Yksi valmis työ siis lisää luetteloon, ja langankulutusta ruhtinaalliset 775 g. Neljän kilon raja sitten jäi taakse, hyvä minä!!! Mitähän seuraavaksi?

3 kommenttia:

ArualMaria kirjoitti...

Oletpa hurjaa tahtia tehnyt! Hieno peitto.

Mrs.Marple kirjoitti...

Suorastaan herkulliset värit!

Kristiina kirjoitti...

grammat laskettu