Tuskanhuuto!

Tästä tulee nyt hyvin ahdistunut viesti, mutten enää tiedä, mitä muutakaan tekisin. Oma mies ei ymmärrä tuskaani, koska ei neulo eikä ole hamsteri.

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia olla ostamatta lankaa jos niin olen päättänyt. Olen jopa vähän naureskellut, että mitä vaikeaa siinä nyt muka on. Todellisuus iskee tajuntaani ja j******a tämä KOSKEE!

MINÄ HALUAN OSTAA LANKAA!

Ja minä en todellakaan TARVITSE lankaa. Minulla on sitä kaapeissa 13 kiloa. Sieltä riittäisi varmasti moneen projektiin, mutta kun minulla ei yksinkertaisesti ole niille projekteja. Tyhmät kerät. Minulla on projekteja, minulla on loistavia visioita ja ihania unelmanpehmeitä projekteja, jotka odottavat lankaa. Lankaa, jota ei saa tuolta pahvilaatikoista vaan kaupasta, netistä, jostain.. mistä vaan, paitsi tuolta typeriä keriä pullistelevasta laatikosta.

Olen nyt kolme päivää taistellut tämän ahdistukseni kanssa! "Jooo! Tollaset sukat, ihanat sukat! Tollaset teen, ostan vaan sitä yhtä lankaa sieltä yhdestä ihanasta kaupasta ja samalla voisin ostaa myös sitä toista, siihen toiseen projektiin, jooooo! EI! /%¤)"#=)("½!(!&½!)?)?=!"§ MÄÄ EN SAA OSTAA LANKAAAAAAAAAA!" Se niistä projekteista.. Eikä mua huvita tehdä mitään NOISTA odottamassa olevista langoista.

Ravaan lankakauppojen sivuilla ja tuijotan ihania keriä; värikkäitä, pörröisiä, sileitä, kierteisiä, kierteettömiä, bambuisia, alpakkaisia, villaisia, pehmoisia, lämpöisiä ystäviäni, joita minulla ei ole lupa tilata, hankkia kotiini asumaan. Aivan kuin jättäisi oman lapsensa... Mää tahdon mun lapset kotiin! Kaikki ne sata kiloa joka maailman kolkasta!

(Ja siis ei, en ole repsahtanut vielä. Arvelin, että tuskasta kuuluttaminen hieman helpottaisi. Toistaiseksi en huomaa eroa. Ja kyllä, on noista tyhmistä keristä tulossa jotain. Villasukat. 7-veljeksestä. Joista kyllä tykkään kamalasti, mutta tiiättekö.. semmonen järkyttävä BLAAH!-fiilis, joka liittyy näihin lankoihin täällä..)