Viimeistä viedään

Helmikuu päättyy tänään ja sen myötä lankahamsterikausi. Langanostolakko on pitänyt, sen suhteen minulla ei juuri epäilyksiä ollutkaan, sillä ostamattomuus minulta kyllä onnistuu, kun houkutukset ovat lähinnä nettikaupoissa ja Ravelryssä. Asetin itselleni tavoitteeksi kahden kilon rajan ylittämisen kulutuksessa, mutta liekö helmikuun pakkasten inspiroimaa vai kahden sairasloman ansiota, että ylitin sitten itsellenikin ennätyksellisen viiden kilon rajan. Tällainen langankulutus näkyy jopa minun massiivisessa lankavarastossani, sillä arvelisin sieltä nyt kadonneen noin yhden Ikean ison muuttolaatikollisen verran lankaa.

Tänään on työpäivä, ja epäilen suuresti, etten ehdi enää mitään valmista illan aikana saamaan - mitään ei ole edes kesken - joten raportoin sitten ainakin toistaiseksi viimeisen valmistuneen: kolmas tuunattu tyyny. Tässäkin on kaksi isoa peittotilkkua yhdistetty ketjusilmukkakaarilla toisiinsa. Lankoina petrooli seiskaveikka ja turkoosi Tennessee, ja lankaa tähän viritykseen kului 128 g. Ja mikäli olen oikein laskenut, tämä oli 30. työ.

Kiitos kaikille kanssahamstereille seurasta ja kilvoittelusta, nyt voi taas hyvällä omatunnolla kohdata lankakauppojen houkutukset!

Tyynyille takkeja

Pari päivää sitten sattui eteeni Anttilan alennusmyynnissä sopivan hintaisia ja sopivan värisiä koristetyynyjä makuuhuoneeseemme. Turkoosit läikesamettityynyt olisivat toki olleet ihan viehkoja sellaisinaankin, mutta hieman tylsiä kumminkin. Olen jo jonkin aikaa keräillyt oikean värisiä lankoja jemmaan yhteen laatikkoon, ja sieltä sitten kaivoin esiin sävyihin sopivia lankoja, ja etsin Ravelryn runsaasta tarjonnasta sopivaa 12 tuuman neliötä virkattavaksi. Sopivaksi kaikin puolin osoittautui Perhosneliö (yläkuvassa), langaksi valikoitui Sugar'n Creamin puuvilla ja siitähän se sitten lähti. Kaksi isoa neliötä on virkattu yhteen ketjusilmukkaketjuilla Nolvitan turkoosilla Tennesseellä. Tyynynpäälliseen kului lankaa yhteensä 190 g.

Alemmassa kuvassa olevan isoäidinneliön malli on kirjasta "201 crochet motifs, blocks, projects and ideas", joka suomeksikin on kyllä julkaistu. Neliön perustana on malli Framed flower, josta hieman jatkoin, että sain neliöstä tarpeeksi suuren. Päällinen on kiinnitetty neljästä kohdasta virkatuilla ympyröillä. Lankoina on Gjestalin Soon, Novitan Samos Lollipop ja Isoveli. Lankaa kului yhteensä 125 g.

Tilastoihin siis kaksi työtä lisää sekä 190 + 125 eli 315 g.

Pari pipoa

Siippa kävi tyttären kanssa Heurekassa mennä viikolla ja sieltä Jumbon kautta palatessa pudotti jonnekin piponsa, jonka neuloin tammikuussa. Siitähän sain hyvän syyn harrastaa pientä tarveneulontaa: neuloin ensin samalla mallilla kuin oman piponi (alempi kuva), mutta miehen mielestä pipo ei ollut tarpeeksi paksu. No, vaikka pinnani yleensä on lyhyt kuin lapsella paita, en tuosta hermostunut vaan neuloin sitten toisen pipon, tasan samanlaisen kuin se hukattu oli (yläkuva). Langatkin ovat näissä kahdessa pipossa ihan samat, tummansinistä ja hiekanruskeaa seiskaveikkaa.

Tuo ylempi pääsi miehelle heti käyttöön, ja alempi saa odotella aikaa parempaa; kyllä näille pipoille aina on ottaja löytynyt, ennemmin tai myöhemmin. Miehen pipoon meni lankaa 54 g ja tuohon toiseen 56 g eli yhteensä 110 g - ja lukumäärään kaksi työtä lisää.

Autopeitto

Bloggeri temppuilee taas ja heittää kuvan ihan miten sattuu... Mutta tein sitten toisen peitontapaisen tuolla samalla isoäidinraidoituksella, ja tästä tuli nyt sitten sellainen, että sen raatsin autoonkin oikeasti viedä. Lankoina Need Soft Tweed (harmaa), Aino (oranssi), Florica + vyötteetön sukkalanka (oranssi) ja ilmeisesti jokin Novitan muovinen boucle, olisiko Samarkand (valkoinen). Mitat 65 x 85 cm eli vauvanpeiton kokoinen tämä taitaa olla, ja langankulutusta oli 325 g. Tuo Samarkand (jos se nyt sitä on) on lojunut varastoissani jo vaikka kuinka kauan, olen sen joskus ostanut sillä silmällä, että teen siitä lampaan. Jep, yhden pikkulampaan olenkin siitä tehnyt kaikkien näiden vuosien aikana, joten tuumasin, että on jo aika päästä siitä eroon.

Polvet pysyvät autossa lämpöisinä, yksi työ ja 325 g lisää saldoon. Not bad. =)

Ihanaa retroa

Virkkasin Attic24:n isoäidinraitojen ohjeella (tai enemmänkin reseptillä) tällaisen retrovärityksisen pikkupeiton, jolla on kokoa toistaiseksi n. 100 x 120 cm. Epäilen, että ensimmäisen kastelun yhteydessä peitto hujahtaa vähän isommaksi, mutta eipä tuo haittaa.

Olen joskus sulovileeni-kohtauksessa ostanut erittäin edullista Boston-nimistä lankaa, joka on paksua ja muuten mukavaa, mutta yäks niin ruman ruskeaa. Tuota lankaa löysin paksulankalaatikostani vielä neljä kerää ja kun yritin pohtia, mitä niistä saisi aikaan, löysin harhaileva silmäni myös tummanruskeaa ja oranssia Cool Flammea sekä kasan muitakin paksuja ja ohuempiakin jämälankoja, ja siitähän se mopo sitten lähti keulimaan. Kun peitto lähti vauhdilla liikkeelle, niin eiväthän siinä jämälangatkaan enää piisanneet, vaan upottelin tuonne suruttomasti myös yksittäisiä lankakeriä kuten Novitan Ainoa ja Isoveljeä sekä seiskaveikan jämiä. Ja kuulkaas, kyllä on taas jämälangat vähenneet ja orvot, yksinäiset lankakerät löytäneet kotinsa, nih!

Tästä tulikin niin silmääni hivelevän retro väritykseltään, että taidan vielä harkita pari kertaa vienkö sitä ollenkaan autoon, kuten alunperin olin ajatellut. Mikä taas tarkoittaisi sitä, että jostain olisi löydettävä vielä lisää ja rumempia lankoja toista pikkupeittoa varten, jos ylipäätään aion sinne autoon jonkinlaisen peittotekeleen saada... =)

Yksi valmis työ siis lisää luetteloon, ja langankulutusta ruhtinaalliset 775 g. Neljän kilon raja sitten jäi taakse, hyvä minä!!! Mitähän seuraavaksi?

Lämmittävää ja eristävää

Sunnuntai-illan ratoksi, saunaan menoa odotellessa ajattelin vielä käydä esittelemässä kaksi viikonloppuna valmistunutta työtä.

Alemmassa kuvassa on pipo, jonka neuloin petroolinvärisestä huivista yli jääneistä langoista ja kyseisen huivin kaveriksi. Lankoina siis edelleen Novitan Aino ja Gedifran Lordana Boucle, ja hatun paino on 58 g.

Ylemmässä taas on välttämättömyystarvike eli putkilon muotoinen pannulappu. Valurautapannun kahva kun ikävä kyllä kuumenee yhtä lämpöiseksi kuin muukin pannu, ja tavanomaiset pannulaput ja uunikintaat ovat turhan kömpelöitä käytössä. Virkkasin siis kaksinkertaisen putkilon puuvillalangasta - täytyy tässä hiihtoloman kunniaksi varmaan joku päivä kokeilla sen toimivuus ihan käytännössä, mutta siihen asti ihan uskon varassa luotan siihen, että tämä toimii... =) Lankana on Schoeller & Stahlin Record 210, jota kului 30 g.

Yhteensä siis 2 työtä ja 88 g lisää hamsterisaldoon.

Vauhdikas viikko

Kuva ei suostu asettumaan oikein päin, mutta olkoon. Toinen virkattu matto, tämän malli on Erica Knightin kirjasta Koukussa virkkaukseen. Malli on kiva, mutta ohje oli etten sanoisi syvältä. Toivottavasti vika oli vain suomennoksessa... Sain kulutettua tähän kaiken beigen Novita Maxin sekä useita keriä Cotton Gardenin Violaa, yhteensä 870 g.

Tein toisen huivin samalla tyylillä kuin aiemmin esittelemäni petroolinvärisen. Tässä on syvänpunaista Isoveljeä ja Marks & Kattensin Teddyä yhteensä 215 g.

Välipalatyönä virkkasin pienemmän pannunalusen Huopasesta, tällä on kokoa sopivat 21 x 21 cm, ja lankaa kului 52 g.

Joutessani neuloin myös pienen pipon, tässä on Novitan Floricaa ja neuleystävältä saatua puuvillasekoitteista sukkalankaa, jonka vyötteen olen onnistunut hukkaamaan. Mutta lankaa kului 42 g.

Ja sitten vielä yksi pipo: tämä on neulottu vihreän polkka-Baktuksen kaveriksi. Piposta tuli aika pitkä, mutta ehkä tämä ja huivikin vielä käyttäjänsä löytävät. Mallissa on tuollainen hauska erillinen kiristyspanta tuossa pään ympärillä. Seiskaveikan Polkkaa ja Hjertegarnin socka4:ää kului yhteensä 82 g.

Saldoon lisää siis viisi työtä ja 1 261 g. Huh, menin vauhdilla yli kolmen kilon - tästä saattaa tulla henkilökohtaisen ennätyksen paikka! Ja nyt on aika tyhjä fiilis - kesken on vain yksi pipo...

Huovutuskokeiluja

Kulutin lisää Huopasia tähän kokeiluun: virkkasin Bullseye-peiton neliön Huopasesta ja heitin koneeseen. Innoissani en alkuperäisiä mittoja muistanut ottaa, mutta koneesta tuli ulos 28 x 28 cm kokoinen, hyvin huopunut pannunalunen. Koko on vähän reilu, mutta sopinee hyvin vaikkapa uunipellin alle. Täytyy jatkaa kokeiluja ja toivoa, että passelin kokoinen neliö löytyy ennen kuin Huopanen loppuu... =)

Tähän kului yhteensä 102 g mustaa ja valkoista Huopasta, ja tämä on 16. hamsterityö.

Käytännöllistä lämmintä

Autoni kuskinpaikan istuinlämmitys ei toimi, ja tänä talvena on monesti ollut sananmukaisesti jäätävää istahtaa penkkiin ja lähteä ajamaan. Juu, taloudesta kyllä löytyisi istuinalustoja, mutta luulettekos, että niitä muistaisin mukaani ottaa? Jäähallillakin tulee istuskeltua, ja useimmiten sinnekin unohtuu ottaa eristystä mukaan, mutta nyt hoidin sitten kaksi kärpästä (tai lumihiutaletta) yhdellä kertaa: neuloin Huopasista piiitkän ja leveän putken (52 x 90 cm), jonka ompelin kiinni päistään ja muutaman kerran keskeltäkin. Ja sitten vain koneeseen! Sieltä sukelsi tänä aamuna esiin paksu, tiivis ja varmasti lämmin istuinsuoja, jossa on perin retrot värit. Huopuminen oli niin tehokasta, että mitatkin muuttuivat merkittävästi: valmis istuinsuoja on kokoa 37 x 48 cm, eli leveydestä katosi 15 cm ja pituudesta peräti 42 cm. Mutta siitä tulikin juuri oikean kokoinen! Huopasia on vieläkin jäljellä... Saattaa ehkä olla tarpeen jatkaa sen tuhoamista, mutta ehkä jollain muulla tavalla.

Langankulutus tähän oli 375 g ja taisi olla 15. työ, jos en väärin muista.

Verkkaisempaa vauhtia

Ylemmässä kuvassa tänään valmistunut toinen Baktus-huivi, Polkka-baktus. Seiskaveikan lisäksi toisena lankana on kivanvihreä Hjertegarnin Sock4 -lanka kaksinkertaisena. Tälle huiville pitäisi vielä neuloa kaveriksi pipo, kunhan jaksan aloittaa. Huiviin nyt kumminkin hupsahti säälittävät 72 g, siinä kaikki kulutus tältä viikonlopulta - toistaiseksi.

Ja alemmassa kuvassa se jo aiemmin raportoitu huivi, jota en malttanut edes pingottaa, sillä tällaisena se on ihanan paksu ja lämmin, joka pitää hartiani lämpiminä pakkasellakin... Yum!

Kun mikään ei toimi

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin toivoisi voivansa heittää tietotekniikan jonnekin tuvan perälle ja tallata raskaalla saappaalla päälle. Tuokin kuva on tasan ladattu oikein päin koneelle, mutta jossain siinä koneen ja bloggerin välissä sitten jokin pieni bittipiru iloisesti nakkelee kuvan miten sattuu päin. Enempää ei viitsi asiasta sanoa, menee muuten julkaisukelvottomaksi.

Lankana seiskaveikan punatulkkua ja normivalkoista, malli Baktus ja langankulutus 70 g.

Huivi on irti!

Tällä kertaa raportointia ilman kuvia, sillä huivi valmistui iltayöstä, jolloin en enää jaksanut edes kuvata, saati sitten ladata kuvia koneelle. Mutta raportoitava on kuitenkin, ilman kuvaakin. =)

Neuloin siis kolmiohuivin Novita petroolista Ainosta sekä Gedifran monivärisestä boucle-langasta Lourdanasta. Raidoitin huivin kahden kerroksen raidoilla, ja huivista tuli ihana paksu ja kimmoisa ja LÄMMIN, juuri sitä mitä kaipasi harteilleni tänään, kun lunta puskee taivaan täydeltä ja olisi ollut viisaampaa jäädä suosiolla etätöihin kuin lähteä ajamaan työpaikalle... Mutta täällähän istun uusi huivi harteilla ja tykkään, tykkään - huivista siis. Seuraavaksi puikoille kipusi seiskaveikkaa, punatulkkua ja valkoista - tarkoituksena tehdä baktus kaveriksi noista langoista jo valmistuneelle pipolle. Huiviboomi siis iski takavasemmalta, katsotaan nyt sitten kuinka pitkälle se vie.

Tämä huivi oli siis 12. hamsterityö ja lankaa kului 252 g. Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä noille jämille tekisi?

Kirivaihde päällä

Olen aikoinaan ostanut pussilankoina Novitan Maxia, jota olen yrittänyt pari viime vuotta kuluttaa pois, lankaa kun oli useita kiloja häiritsemässä mielenrauhaani... Kyllä sitä vielä tämänkin jälkeen on 2-3 kiloa jäljellä, mutta pikkuhiljaa niistä päästään eroon... Virkkasin siis huushollimme pikkuvessaan maton, joka tässä tosin on kuvattu kodinhoitohuoneen lattialla - mutta melkein aidossa ympäristössä siis. Muina lankoina tässä on ohuempien puuvillalankojen, kuten Novitan Suvin ja Cotton Garden Violan jämiä, samoin tässä taitaa olla vähän Tennesseetä ja jotain nimettömäksi jäänyttä, Tallinnasta tuotua valkoista lankaa.

Yksi työ lisää siis valmistuneisiin, ja langankulutusta 580 g.

Kaikki palat valmiina

Kovin on sinisävyistä tämä tällä kertaa valmistuneiden töiden satsi. Eilen illalla istuskelin niin kauan, että sain loputkin peittotilkut reunustettua ja valmiiksi. Tilkkuja valmistui siis neljä lisää ja niiden yhteinen paino on 325 g.

Kun ei silloin yöllä ajatus kovin luistavana kulkenut, otin sitten peitosta ylijääneitä lankoja ja 5 mm:n puikot ja neuloin tuollaisen raitapipon. Valmiiksi pipo tosin tuli vasta tänään. Lankana on Gjestalin Baby Ull ja Novitan siniharmaa Florica, molemmat kaksinkertaisina. Pipolla on painoa 42 g.

Yhteensä siis valmistui viisi uutta työtä ja grammoja tuli lisää 367 g.

Huomenna ehkä jo jotain uutta raportoitavaa... =)

Ensimmäiset työt ja grammat

Kuvat menivät nyt nurinkuriseen järjestykseen, sillä hattu valmistui ensin, mutta enpä jaksa nyt niiden kanssa puljailla... =) Pipon neuloin kuvassakin näkyvän huivintekeleen kaveriksi, sillä Novitan Puroa jäi sopivasti yksi kerä "yli". Pipon mallin kaivoin omien kulmakarvojen takaa, ja tasan yksi kerä siihen upposi - ja hiukan piti vielä jatkaa I-cordia huivista jääneellä jämällä, mutta vaaka näytti silti 50 g painoa pipolle.

Torkkupeittoprojektiin valmistui neljä peittotilkkua lisää, lankoina Tico Ticoa, Woolia, Baby Ullia, vintage-rondo Katrillia ja harmaata Isoveikkaa. Tilkusta riippuen painoa oli 76-90 g, mutta yhteensä nämä painoivat 330 g. Ovatko nämä nyt sitten neljä erillistä työtä? Jos näin, niin töitä on valmistunut 5 kpl ja lankaa on kulunut 380 g.

Lankahamsterin uusi pesäpaikka

Hei kaikille kanssaneulojille ja langanostopihtaajille! Olen Pelagia, samalla nimellä kuljen omassa blogissani Keskiäkäisen tunnustuksia sekä Ravelryssä. Varsinainen lankahamsteriuteni sai alkunsa vuonna 2000, kun sattuman oikusta sain jokusen viikon ajan nauttia Novitan työntekijä-eduista. Myös geeneissäni vahvasti pesivällä sulovileeni-sekvenssillä lienee osuutensa asiaan, mutta tänä armon vuonna 2011 on lankavarastoni kasvanut sellaisiin mittoihin, että se asuu ihan omassa parakissaan omakotitalomme pihassa. Kilomäärää en ole moneen vuoteen laskenut, mutta epäilen, että kolminumeroisissa luvuissa liikutaan.

Viimeisten viiden vuoden aikana langankulutukseni per vuosi on ollut 10-20 kg:n luokkaa, mutta ilmeisesti langoillani on keskenään jotain mielenkiintoisia suvunjatkamisprojekteja tai sitten en vain osaa pitää itseäni kurissa lankakaupoissa, sillä kulutus ei millään lailla näy langoissani ainakaan vähenemisenä. Hmh. Tästä syystä vuosi 2011 on minulle jo kuudes kerta, kun olen mukana Lankahamstereissa.

Tänä vuonna olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta: 1) en osta lankaa helmikuun aikana ja 2) neulon vähintään 2 kiloa lankaa varastosta pois. Yhtä villapaitaa varten olen jo käynyt etsimässä parakista sopivat 600 g lankaa, ja ravelryn kahelit-ryhmän 12 kk:n torkkupeittoCALin peitosta on kohta valmiina 12 palaa, ja vielä 8 puuttuu, eli siinä ainakin kaksi projektia tälle kuukaudelle tiedossa. Mielessä on ollut myös uuden vessanmaton teko, siihenkin kun olisi sopivia lankoja tarjolla, ja kenties, jos tässä nyt oikein vauhtiin pääsee, voisi toisenkin torkkupeiton ehkä tehdä... Mutta lopulliseen projektien määrään vaikuttaa enemmän käytettävissä oleva aika, langoista ei kyllä pulaa tule. Minulla on hienoinen taipumus "vetää överiksi" nämä pyrkimykseni, joten saa nähdä kuinka tällä kertaa käy.

Ainakin homma alkaa lupaavasti; työterveyslääkäri laittoi sairikselle kolmeksi päiväksi poskiontelotulehduksen vuoksi - ja sehän ei neulomista ja virkkaamista häiritse, kun antibiootitkin jo ovat päällä... =)